Adalminan helmi

Villikkoprinsessan puvustusta rokkihenkeen.

Prinsessa Adalminan roolissa Diandra Flores

Hyvinkääläinen Teatteri Päivölä esittää maaliskuussa nykyaikaistetun musiikkiversion Sakari Topeliuksen sadusta Adalminan helmi.  Näytelmää esitetään Hyvinkääsalissa ja sen ohjaa Teemu Ojanne. Ensi-ilta on 17.3.2013 klo 15.00.
Pääroolissa Prinsessa Adalminana laulaa upeaääninen Diandra Flores.

 

Rokkiprinsessa Adalmina, Diandra Flores

Aloitin puvustuksen suunnittelun muutama viikko sitten, samaan aikaan kun näytelmän toteutuminen varmistui.
Lähtökohtana oli tehdä perinteinen prinsessasatu rokkihenkeen.

Tarkoitus on tarjota vastinetta pikkutyttöjen prinsessaunelmille, mutta käyttää myös nuorison muoti- ja musatrendien elementtejä, sekä ilahduttaa aikuisemmankin katsojan silmää.
Oman haasteensa puvustukselle asettaa niukka budjetti.

Edestä lyhyt, takaa pitkä.

Rokkiprinsessa Adalminan puvulle etsin vaikutteita gootti-punk-lolita -tyylisuunnista.  Oma lempityylini steampunk puskee läpi tässäkin puvussa.
Halusin puvun näyttävän takaa perinteiseltä satukirjan prinsessalta, mutta lyhythelmainen etuosa jättää varaa laulajan irrottelulle ja nykymusiikin tyylille. 

Kaikki vanhaa, ei mitään uutta.

Niukkabudjettinen puvustus on varsin materiaalilähtöistä.  On käytettävä sitä mitä on valmiiksi olemassa ja kerättävä kirpputoreilta loput.  Lopullinen puku koostuu sitten siitä, mitä onnistuu haalimaan kokoon.

Oma lapsuuteni satukirjan Adalmina on sinipukuinen prinsessa, joka kumartui lammen ylle ihailemaan itseään veden kuvajaisesta ja pudotti kruununsa helmineen veteen.
Mielikuvaani vastaavaa laventelinsinistä kangasta ei löytynyt kangaskasoistani ja otti aikansa saada ajatukset kääntymään pois sinisestä.  

Päivä toisensa jälkeen ripustelin sovitusnuken päälle erilaisia kankaita ja vaatteita.  
Mikään ei miellyttänyt silmää. Öisin selailin satukirjoja, sekä musiikki- ja muotikuvia etsien jotain punaista lankaa mielikuvani tueksi.
Lopulta löysin oman vanhan nuden värisen silkkikankaani ja sain päätettyä että tästä se lähtee.  Sitä kangasta en ollut koskaan raaskinut käyttää mihinkään, nyt siitä syntyi prinsessan asun takahelma rypytettyine rimpsukerroksineen.

Etuosan helmoiksi lyhensin vanhan pitsialushameen ja vaaleanpunertava rimpsumekko löytyi pukuvuokraamoni tangolta.

Yläosan korsetti.

Korsettimaisen yläosan kangas löytyi kirpputorilta.  Tukevahko huonekalukangas on sopiva materiaali napakkaan nyöritettyyn liiviin, joka on tehty kansallispuvun liivin kaavalla.  Liivin vuorikankaaksi laitoin takahelman silkkiä.  
Sellaisenaan liivi näytti turhan aneemiselta.  Nyörityksen sirkat, niitit, paljettiaplikaatiot ja muut somisteet toivat siihen hieman säihkettä ja myös rokkihenkeä. Käsityö otti aikansa, mutta se kannatti.
Niitti- ja pitsisomisteiset rannekkeet syntyivät samasta kankaasta.

Leveä hopeinen vyö napakoittaa asua ja antaa siihen oman modernin säväyksensä.  Vyöhön ripustin varaston korukasoista löytyneitä ketjuja ja pääkalloja lisäämään rock-henkisyyttä.

Mustavalkoraitaisen kankaan metsästys. 

Kokeilin asuun erilaisia puseroita ja pöksyjä.  Valkoinen näytti liian pehmeältä, musta liian kovalta, joten päädyin mustavalkoraitaiseen, joka vaikuttaakin pirteältä ja ryhdikkäältä valinnalta.  Eipä luulisi, mutta sopivan mustavalkoraitaisen kankaan löytäminen on hankalaa.  
Onneksi omissa varastoissani oli aikanaan burleski-asuihin tekemiäni mamelukkeja ja metsästyksen jälkeen löytyi myös samaa kangasta oleva pikku mekko, josta purkamalla ja sommittelemalla onnistuin kasaamaan puseron ainekset.

Kengät löytyivät Diandran omasta kaapista.
( Klikkaa kuva isommaksi.)

Kengät Diandran omasta kaapista. 

Ihanat korkeakorkoiset hopeahileiset nilkkasaappaat löytyivät Diandran omasta kaapista.  Hän on käyttänyt niitä jonkun musavideon kuvauksissa ja ne sopivat tälle rokkiprinsessalle kuin piste iin päälle.

Valmiina kuvaukseen. 

Prinsessan asun takahelma rimpsuineen on vielä keskeneräinen ja  lopullisen silauksensa asu saa sitten kun sen aikanaan näkee harjoituksissa Hyvinkääsalin lavalla. 

Kaiken kaikkiaan asun suunnittelemiseen, materiaalihankintoihin ja työstämiseen kului muutama viikko.  
Ompeluapuna oli työssäoppija Roosa Helenius.
Puvustuksen ensimmäisen asun kehittely on aina melkoista synnyttämistä, koska se on koko muun puvustuksen ja näytelmän visuaalisen ilmeen lähtökohta.  Toivottavasti tässä näytelmässä loput asut syntyisivät pienemmällä väännöllä.

Nyt Diandran rooliasu oli kuitenkin valmiina mainoskuvauksiin ja odottelee jatkoa.  Köyhän ja nöyrän   vuohipaimenen asu on villikkoprinsessa Adalminan toinen roolivaate hänen kadotettuaan helmensä.
 

Diandra, graafikko Humberto Saraiva ja ohjaaja Teemu Ojanne tutkivat kuvia.

Prinssi vuorossa seuraavaksi.

Näytelmän prinssinä nähdään Olli Viitasalo ja puvustus jatkuu hänen rooliasunsa suunnittelulla ja valmistuksella.  Samoilla linjoilla jatketaan, perinteistä sadun prinssiä höystetään rokkikukon mausteilla.  Saa nähdä mitä seuraavaksi syntyy.

-eeva 
Kuvat Eeva Mantere
Eeva Mantere on hyvinkääläinen puvustaja.
Lisätietoja: www.naamiaispalvelu.com 
                  www.teatteripaivola.com